Kulttuurituottaja innostaa osallistumaan

Tässä artikkelissa keskitymme kulttuurituottajan rooliin innostajana, osallistajana ja johtajana. Artikkelin pontimena on ollut kulttuurituottaja (ylempi AMK) Ia Pellisen opinnäytetyö "Kiitos, tää oli kivaa!" Helsingin kulttuurikeskuksen Kanneltalon taidetoimintokokeilut Sitratorilla (1). Sittemmin hänen taidekasvatustuottajan tehtävänsä on muuttunut Kanneltalon johtajuuteen.

Tasavertainen osallistuminen

Tässä artikkelissa tarkoitamme osallistamisella prosessia, jossa yksilöitä ja yhteisöjä tuetaan ja rohkaistaan tasavertaisina toimijoina osallistumaan toimintaan tai päätöksentekoon, jokaisella tasolla ja jokaisessa tehtävässä. Yhä useammin kulttuurituottajan rinnalla tasavertaisena työparina on asiakas eli kulttuuripalvelun käyttäjä. Aito osallistuminen on osallisuutta toiminnan kautta.

Osallisuus on päivän sana, ja esimerkiksi useiden kaupunkien strategioissa sillä on keskeinen paikka. Onko kyseessä huomenna jo vanhentunut ja sisällyksettömäksi jäävä mantra vai todellinen arkeen juurtunut lähtökohta ja toimintaa viitoittava tavoite? Taiteeseen ja kulttuuriin osallistumisen on todettu tuottavan tiedostavia ja vastuullisia kansalaisia. Usein kyseessä on vahvasti tavoitteellinen toiminta. Kulttuuritoiminnan vaikutukset selviävät kuitenkin vasta ajan kuluttua. Monet tutkijat haastavatkin tämän kulttuurialaa pitkään hallinneen vaikuttavuuspuheen ja esittävät tarkastelun lähtökohdaksi yksilöllisiä merkityksellisiä kokemuksia. Niiden pohjalle rakentuu laajempi vaikuttavuus niin yhteiskunnan, demokratian, hyvinvoinnin kuin kaupunkiyhteisöjen ja alueellisen kehityksenkin kannalta (esim. 2). Tähän keskusteluun kuuluvat myös osallisuus ja osallistuminen johtamisen näkökulmasta.

Ia Pellisen opinnäytetyön lähtökohtana oli selvittää, voiko asukasyhteisöllisyyttä vahvistaa kulttuuri- ja taidetoimintojen avulla osallistamalla kaupunkilaisia sosiokulttuurisen innostamisen viitekehyksessä. Yksi Pellisen esiin nostama esimerkki on uusi Maunula-talo, jossa ensin osallistettiin talon eri hallintokuntien työntekijät ja tämän jälkeen osallistettiin toimintaan asukkaita. Osallistujina oli monipuolisesti eri asukasryhmiä, ei ainoastaan asukasaktiiveja.

Osallistuminen lähtee yksilön tarpeista

Osallistumisesta ei voi puhua ilman moninaista saavutettavuutta. Esimerkiksi sosiaaliseen saavutettavuuteen kuuluvat yhdenvertainen asiakaspalvelu ja avoin asenne (3). Oleellista on tarjota asiakkaille mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Asiakas ei ole toiminnan kohde, vaan osallistuu tasa-arvoisena valintoihin ja suunnittelutyöhön ja vaikuttaa siten kaikkeen. Ratkaiseva muutos on asiakkaan muuttuminen objektista subjektiksi.

Minkälaisena asiakas nähdään? Nähdäänkö asiakas jonkin tietyn ominaisuuden kautta tai esimerkiksi nuoren, seniorin, maahanmuuttajan tms. stereotypioiden leimaamana? Tällainen saattaa johdattaa kulttuuritoimijan valmiille, ehkä turhan kapealle ja ennakolta määritellylle polulle. Tämän tyyppisiin käsityksiin perustuvat kulttuuripalvelut eivät huomioi yksilöllisiä kulttuurisia tarpeita.

Tähän viittaa myös Pellinen omassa tutkimusprosessissaan tunnistaessaan omat ennakko-oletuksensa. Hän kuvaa tutkimuksensa lähtökohtaa seuraavasti: ”Sitratoria ei voi kuvailla viehättäväksi kaupunkitilaksi, enemminkin se on harmaankalpean ruma. Alueen epäsiisteyden ja toria ympäröivien rakennusten ulkonäön rinnalla Sitratorin houkuttelevuutta ei paranna torilla aikaansa viettävät päihteidenkäyttäjät”. (1, s. 6.) Sittemmin nämä käsitykset osoittautuivat virheellisiksi, sillä oletusarvona niissä oli, että osa potentiaalisista käyttäjistä on jo lähtökohtaisesti palvelun ulkopuolella.

Osallisuus ja moninaisuuden syvällinen ymmärtäminen edellyttävät, että kaikille alueen asukkaille tarjotaan yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja varmistetaan, etteivät toimenpiteet sulje osaa asukasryhmistä pois. Yksi tapa osallistaa kulttuuritoimintoihin onkin jalkautua sinne, missä ei-kävijät ovat (4, s. 69).

Yksilölliset kulttuuriset tarpeet rakentuvat kunkin yksilön aiemmista kokemuksista, sen hetkisestä tilanteesta sekä aktiivisesta vuorovaikutuksesta syntyvästä kokemuksesta. Taidekokemuksen on todettu syntyvän vastaanottovaiheen, kontekstualisoinnin ja tuottavan toiminnan kautta. Siihen vaikuttaa myös ympäristö. (5, 6.) Voiko kulttuurituottaja edistää tai helpottaa tätä prosessia? Oikeus taiteeseen ja kulttuuriin kuuluu kaikille. Se tarkoittaa myös oikeutta olla osallistumatta tai osallistua haluamallaan tavalla. Äänetön osallistuminen on myös viesti. Valinnanvapauden kuuluu olla kokijalla.

Innostava johtaminen

Helsingin kulttuuripalvelupäällikkö Stuba Nikulan mukaan kulttuurikeskuksen tekemä alueellinen työ lähtee paikallisista ihmisistä ja asukkaista (1, 7). Ihmiset haluavat kuulua yhteisöön, jossa he pystyvät vaikuttamaan ja jonka tavoitteena on kehittää ja parantaa olemassa olevaa tilannetta. Ihmisiä ei enää käsketä eikä kontrolloida, vaan heitä innostetaan osallistumaan. Hyvät ihmissuhteet, jaettu keskusteleva johtaminen, ihmisiä palveleva tyyli ja tunteiden huomioiminen saavat aikaiseksi myönteisten tunteiden viriämisen, mikä rohkaisee osallistumaan ja sitoutumaan. (8.) Innostaminen kumpuaa usein muutoksesta. Innostamisen tavoitteena on saada aikaan oman osallistumisen avulla kehittävä asenne ja toimintatapa. Innostamista voidaan soveltaa kaikilla elämänalueilla. Sen keskeisiä käsitteitä ovat yhteisöllisyys, osallistuminen, herkistyminen, dialogi, luovuus ja toimintaan sitoutuminen. (9.)

Osallisuus on ajan hengen mukaisesti kirjattuna Helsingin kaupungin eri toimijoiden toiminta- ja strategiasuunnitelmiin, ja kulttuuripolitiikassa osallistamisen ideologia on nostettu yhdeksi toiminnan kärjeksi (1, 10). Muutoksen onnistuminen vaatii strategista ajattelua ja poikkihallinnollista näkemystä. Se vaatii myös taloudellisten ja henkilöresurssien liikuteltavuutta sekä yhteistä toimintakulttuuria ja ketterää kyvykkyyttä reagoida nopeasti toimintaympäristön muutoksiin. (11.)

Useissa yrityksissä mittavat organisaatiomuutokset viestitään henkilökunnalle uudella visiolla ja strategialla. Strategia on organisaation tietoinen ja määritelty pitkän tähtäimen näkemys ja suunnitelma, joka ohjaa työntekijöiden päivittäistä toimintaa. Tyypillisimmillään muutokset kuitenkin kohdistuvat henkilöstöön, sen määrään ja perustehtäviin. Työntekijöitä vähennetään, tehtävät organisoidaan uudelleen ja jaetaan jäljelle jäävien työntekijöiden kesken. Johto ei voi kuitenkaan kaikista suunnitelmistaan huolimatta tietää ja toteuttaa kaikkia muutoksiin liittyviä toimenpiteitä eivätkä ihmiset aina toimi niin kuin johto olettaa. Muutokset haastavat johtamisen. Innostavan ja osallistavan johtamisen tarve korostuu erityisesti muutostilanteissa.

Tämän artikkelimme taustalla on ollut Ia Pellisen opinnäytetyö, joten kysyimme tätä nykyä Kanneltalon johtajana työskentelevältä Pelliseltä, miten osallistaminen on toteutunut Kanneltalon arjessa ja käytännön työssä. Pellisen mukaan isot muutokset perustehtävissä, erilaisten tukipalvelujen poistaminen ja uudelleen järjestely vievät aikaa ja samalla hidastavat tulevaisuuteen suuntaavan osallistavan johtamistyön etenemistä. Arjen rutiineista on muutostilanteesta huolimatta suoriuduttava ja tulevaisuuteen on suunnattava. Tavoitteena onkin aktiivinen yhteistyö, mukanaolo osallistamassa ja osallisena niin organisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Pellinen korostaa johtamisen aktiivista roolia muutostilanteessa. Johtaminen edellyttää myönteisten tunteiden viriämistä, jossa hyvä dialogi saa aikaan innostumista ja sitoutumista.

Osallistavassa johtamistyössä korostuvat strateginen kyvykkyys ja innostava verkostojen johtaminen. Hyvät vuorovaikutustaidot sekä aktiivinen dialogi johdon ja työntekijöiden välillä motivoivat osallistumaan. Sisäinen osallistaminen on kuitenkin ulkoisen osallistamisen edellytys. Organisaation sisäinen osallistamisen ja osallistumisen kulttuuri on hyödynnettävissä organisaation ulkopuolisiin hankkeisiin vasta, kun se on sisäistetty tapa toimia organisaation sisällä. (11.)

Asiakas osallisena ja palvelun tuottajana

Strateginen tavoite on ”osallistaa” ja mahdollistaa matalan kynnyksen kulttuuritapahtumat ja vahvistaa käyttäjien (esimerkiksi paikallisten asukkaiden) odotuksia, vaikuttamista ja kehitysideoiden toteutumista. Nämä ovat innostamisen tavoitteita, joissa yksilön osallistuminen on toiminnan lähtökohtana (9, s.19.)

Onnistuneen palvelun lähtökohta perustuu laaja-alaiseen saavutettavuuteen. Erityisen tärkeäksi nousee alue, jota voi kutsua käsitteelliseksi saavutettavuudeksi. Se tarkoittaa, että tarjolla oleva kulttuuripalvelu kuuluu kohderyhmän merkityksellisenä pitämään kokemusmaailmaan. Osallistuminen tuntuu silloin tärkeältä, ja asiakas itse on määritellyt palvelun arvon ja merkityksen. Asiakas on oikeasti osallinen ensimmäisestä ideoinnista lopputulokseen asti – niin, että hän kokee olevansa palvelun osaomistaja. Usein kulttuuri- ja taidetoimijoiden tarjoamissa palveluissa käy niin, että paljon palvelun sisällöstä on päätetty jo ennen kuin asiakas edes tulee paikalle.

Strategialla tarkoitetaan ajattelua ja toimintaa ohjaavaa viitekehystä, jonka avulla pyritään ennakoimaan, suunnittelemaan ja tekemään tulevaisuutta. Hyvän strategisen suunnitelman jälkeen on varmistettava, että halutut tulokset saavutetaan. (11.) Pellinen toteaa opinnäytetyönsä lopussa tutustuneensa työn aikana monenlaisiin strategiakirjauksiin, joissa jokaisessa toistuvat osallisuus ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten ottaminen mukaan toimintaan. Yhtenä tulevaisuuden ratkaisuna hän nostaa esille monialaisen yhteistyön – ja peräänkuuluttaa rohkeutta ja viitseliäisyyttä. Monialaisuus ja moniammatillisuus horisontaalisena (vs. vertikaalisena) ilmiönä on avain onnistuneeseen, tasa-arvoiseen ja dialogiseen yhteistyöhön. (1.)

Lopuksi

Johtaminen on haasteellista. Se vaatii tietoa, taitoa ja hyviä toimintatapoja, mutta ennen kaikkea se vaatii rohkeutta olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Innostava ja jatkuva dialogi ja kannustava osallistaminen ovat hyvän ja tulosta tuottavan johtamisen perusta. Ovatko innostaminen ja osallistaminen uutta johtamisoppien markkinointiretoriikkaa vai yritysten ja erehdysten kautta tämän päivän ismiksi nostettu hyväksi havaittu tapa toimia?

Yhteinen visio ja uudistumisen kulttuuri, rohkea avoin verkostoituminen sekä moninaisuuden ja monipuolisuuden hyväksyminen innostavat osallistumaan ja kokeilemaan. Moninaiset tiimit ja tiedostavat kansalaiset tuottavat luovia ideoita ja nopeammin omaksuttavia palveluja – taidetta ja kulttuuritapahtumia kaikille.

Lähteet

1. Pellinen, I. 2017. "Kiitos, tää oli kivaa!" Helsingin kulttuurikeskuksen Kanneltalon taidetoimintokokeilut Sitratorilla. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kulttuurituottajan tutkinto-ohjelma, ylempi ammattikorkeakoulututkinto.
2. Crossick, G. & Kaszynska P. 2017. Understanding the value of arts & culture. The AHRC Cultural Value Project.
3. Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry. n.d. Kulttuuria kaikille -palvelu.
4. Lindholm, A. 2015. Teoksessa Lindholm, Arto (toim.): Ei-kävijästä osalliseksi – osallistaminen, osallistuminen ja osallisuus kulttuurialalla. Humanistisen ammattikorkeakoulu julkaisuja. Helsinki.
5. Dewey, J. 2010. Taide kokemuksena. Suom. Immonen, Antti & Tuusvuori, Jarkko S. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry.
6. Räsänen, M. 2000. Sillanrakentajat – Kokemuksellisen taiteen ymmärtäminen. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 28. Helsinki.
7. Vass, T. 2014. Missä kulttuuri luuraa, Stuba Nikula? Haastattelussa Stuba Nikula. Kvartti-lehti 1/2014.
8. Juuti, P. 2013. Jaetun johtajuuden taito. Helsingin kaupunki.
9. Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Vastapaino.
10. Kasurinen, M. 2017. Kaupunki uudistuu – Uusi rakentuu. Helsingin henki 01/2017. Helsingin kaupungin henkilöstölehti. Helsinki. 6–11.
11. Sydänmaanlakka, P. 2015. Älykäs julkinen johtaminen. Helsinki: Talentum.

Kulttuurituotannon ylempi AMK-tutkinto

Kulttuurituottaja (ylempi AMK) koulutus on suunnattu luovalla sektorilla tuotannollisissa tehtävissä toimivalle kulttuurituotannon ammattilaiselle, joka haluaa syventää ja laajentaa osaamistaan ja parantaa oman toiminta-alueensa kehittämistaitoja. Tutkinto antaa valmiuksia toimia proaktiivisesti kehittämis-, asiantuntija- ja johtamistehtävissä. Siinä painotetaan kulttuurituottajan kykyä johtaa yhteistoiminnallisia kehittämisprosesseja.

Lue lisää kulttuurituotannon ylemmästä AMK-tutkinnosta