Kohtaamisia voimavaraistavan ohjauksen äärellä

Tutustu tarkemmin voimavaraistavaan ohjausotteeseen kuuntelemalla Voimavaraistavan ohjausotteen äärellä -podcast Metropodiasta. Tässä podcastissa Raisa Varsta ja Anne-Mari Raivio keskustelevat voimavaraistavasta ohjausotteesta ja sen sovellusmahdollisuuksista. Mitä voimavaraistavalla ohjausotteella tarkoitetaan, ja miten sitä voi soveltaa erilaisissa kohtaamisissa?

Sanna Velin

Ohjaustyössä kohtaa usein asiakkaita, joiden asiat eivät ole yksiselitteisiä tai helppoja. Ohjaaja joutuukin pohtimaan omaa asiantuntijuuttaan suhteessa autettavan ongelmiin. Riittääkö minun osaamiseni, pystynkö oikeasti tukemaan asiakastani parhaalla mahdollisella tavalla? Onneksi meillä ohjaajilla on ohjaustyön tukena myös moniammatillinen yhteistyö – ohjaajan ei tarvitse kyetä auttamaan asiakastaan yksin!

Moniammatillisuudella tarkoitetaan usean eri ammattilaisen toimintaa yhteisen tavoitteen äärellä (Isoherranen 2005). Moniammatillinen työskentely muodostuu toisiaan täydentävistä osista, jolloin asiantuntijat myös tuntevat toistensa osaamisalueet ja jakavat tasavertaisesti tietojaan. Moniammatillinen verkosto hyödyntää dialogia yhteisten tavoitteiden muodostamisessa yhdessä asiakkaan kanssa. (Isoherranen 2012; Seikkula & Arnkil 2009.)

Moniammatillisen työskentelyn lähtökohtana on yhteisen tavoitteen asettaminen (Isoherranen 2005). Ihminen elää valmiiksi jo sosiaalisten suhteiden ympäröimänä ja hahmottaa oman tilanteensa aina suhteessa tiettyihin ihmissuhteisiin. Moniammatillisen verkostotyön tavoitteena on tuoda asiakkaan eri suhteet samaan tilaan ja auttaa ohjattavaa omien tavoitteiden ja ratkaisujen löytämisessä. Moniammatillisessa työskentelyssä hän voi saada verkostosta vahvan tukijan omalle prosessilleen. (Seikkula & Arnkil 2009.)

Moniammatillinen työskentely vaatii siis vetäjän ja jonkun, joka auttaa kirkastamaan asiakkaan omaa asiaa. Erityisen tärkeää verkostotyössä onkin varmistaa, että asiakas itse osallistuu oman elämänsä suunnitteluun ja toimii omassa elämässään kuten itselleen parhaaksi näkee. Asiantuntijoiden tulee uskoa asiakkaaseen ja luottaa verkoston kykyyn ratkaista ja hoitaa asioita yhdessä asiakkaan tavoitteen mukaan. Niin asiakkaan kuin eri asiantuntijoiden on sitouduttava verkoston toimintaan, jotta kaikki moniammatillisuus ja asiantuntijoiden osaaminen voidaan valjastaa asiakkaan käyttöön.

Moniammatillinen verkostoyhteistyö on haastavaa, koska se edellyttää osallistujilta asiantuntijuuden lisäksi vuorovaikutustaitoja ja kykyä ratkaista ongelmia yhdessä (Isoherranen 2012). Yksittäisen asiantuntijan asiana ei ole ottaa kantaa muiden ammattilaisten näkemyksiin eikä rikkoa verkostossa yhdessä sovittuja toimintatapoja. Pahimmillaan moniammatilliset verkostot kaatuvat asiantuntijoiden valtataisteluun siitä, kuka auttaa ja miten. Tällöin on unohdettu koko ideologian keskeisin asia eli asiakas.

Moniammatillinen verkostotyö vaatii työntekijöiltä ehdotonta sitoutumista ja luottamusta toisten osaamiseen, asiakkaan asian ja voimavarojen kuulemista aidosti ja tarvittavien resurssien oikea-aikaista hyödyntämistä. Parhaimmillaan moniammatillisuus säästää aikaa ja vähentää väärää informaatiota. Asiakas saa oman asiansa kuuluviin ja hänen tavoitteensa etenevät. Moniammatillisuus voi voimaannuttaa ohjaustyössä toimivan asiantuntijan, mikäli hän asennoituu työmuotoon avarakatseisesti ja oppimishaluisesti. Moniammatillisuus kasvattaa omaa asiantuntijuutta samalla, kun se auttaa asiakasta eteenpäin.

Lähteet:

Isoherranen, K. (2005). Moniammatillinen yhteistyö. Porvoo: WSOY.

Isoherranen K. (2012). Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Seikkula J. & Arnkil T. E. (2009). Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Tutustu tarkemmin toimijuuden vahvistamisen keinoihin kuuntelemalla Toimijuuden vahvistaminen -podcast Metropodiasta. Tässä podcastissa Raisa Varsta ja Anne-Mari Raivio keskustelevat voimavaraistavan ohjausotteen hyödyntämisestä uraohjauksen kontekstissa. Keskiössä on toimijuus ja se, miten sitä voidaan tukea ohjauksessa.

Tässä voimavaraistavassa harjoituksessa tarkastellaan toimijuuden tunnetta vahvistavia ja haastavia tekijöitä jossain tietyssä, merkityksellisessä elämänvaiheessa. Harjoitus alkaa itsenäisellä pohdinnalla, jossa piirretään oma toimijuuskäyrä jostain tietystä yksilölle tärkeästä vaiheesta elämässä. Tähän itsenäiseen työskentelyyn varataan aikaa 5–10 minuuttia. Harjoituksen purku voidaan toteuttaa yksilöohjauksessa tai ryhmäohjauksessa ensin parikeskusteluna ja sen jälkeen keskustellen koko ryhmän kanssa.

Kuvaa oma toimijuuskäyräsi vapaasti paperille. Kuvaa jotain ajanjaksoa, joka on elämässäsi merkityksellinen.

• Mitkä asiat haastoivat omaa toimijuuden tunnettasi, mitkä asiat vahvistivat?
• Tee merkintöjä ja varaudu keskustelemaan omista huomiostasi.

Alla oleva kuva havainnollistaa yhtä vaihtoehtoista tapaa piirtää toimijuuskäyrä. Pystyakseli havainnollistaa yksilön kokemaa toimijuuden tunnetta vahvasta heikkoon. Vaaka-akseli puolestaan esittää merkityksellisen ajanjakson eri vaiheita. Tässä esimerkissä kaksi tapahtumaa ovat haastaneet elämäntilannetta, minkä vuoksi yksilö on kokenut toimijuutensa heikoksi. Uraohjaus ja sitä kautta löytyneet uudenlaiset tavat kasvattaa omaa osaamista ovat vahvistaneet toimijuuden tunnetta. Työnhaku, irtisanoutuminen ja uuden työpaikan löytäminen ovat entisestään vahvistaneet yksilön tunnetta omasta toimijuudestaan.

Lataa voimavaraistava harjoitus toimijuuden tunteen tarkastelusta (pdf).

Tutustu tarkemmin ohjausprosessiin kuuntelemalla Voimavaraistava ohjausprosessi -podcast Metropodiasta. Raisa Varsta tarkastelee tässä podcastissa ohjausprosessia voimavaraistavan otteen näkökulmasta. Miksi olisi tärkeää puhua ohjattavan prosessista eikä ohjausprosessista? Entä millaisista palasista prosessia kannattaa rakentaa ja mikä on ohjaajan rooli?

Tutustu tarkemmin voimavaraistaviin työkaluihin kuuntelemalla Aktiivinen kuuntelu ja ei-tietämisen tila -podcast Metropodiassa. Tässä podcastissa Anne-Mari Raivio ja Raisa Varsta keskustelevat aktiivisesta kuuntelusta. Mitä aktiivisella, läsnäolevalla kuuntelulla tarkoitetaan ja mikä on sen merkitys ohjauskohtaamisissa?

Tämä voimavaraistava harjoitus toteutetaan pareittain. Se soveltuu ohjaustilanteiden lisäksi muihinkin kohtaamisiin, joissa halutaan vahvistaa aktiivisen kuuntelun taitoa.

Vaihe 1:

• Sopikaa, kumpi aloittaa kertomaan jostain onnistumisen hetkestä omassa työssään.
• Kertoja kertoo asiasta viisi minuuttia yhteen putkeen ja toinen kuuntelee, ei keskeytä tai kysy.
• Kuuntelija pyrkii kuuntelemaan aktiivisesti ja laskee vaikka omia sormia apuna käyttäen, miten monta kertaa tulee jokin oma kommentti tai kokemus mieleen tai tekisi mieli kysyä jotain.
• Vaihtakaa rooleja.

Lähde: Mukaillen Rauhala, Ilona (2020). Keskustelun voima. Helsinki: Otava.

Vaihe 2:

• Jatkakaa aiemmin aloittamaanne keskustelua.
• Kertoja jatkaa siitä, mihin jäi tai mitä haluaa aiemmin kertomastaan tiivistää.
• Kuuntelija ”kytkeytyy” asiaan eli käyttää samoja sanoja, joita puhuja käyttää, ja kysyy esimerkiksi niiden merkityksestä puhujalle:
  • “Kun puhut tästä, käytät sanaa X. Mitä X merkitsee sinulle?”
  • Jos sinä kuuntelijana haluat puhua omasta kokemuksestasi, jonka luulet liittyvän tähän, niin kysy, haluaako puhuja kuulla tästä.
  • Kytkeytymisen päätteeksi palauta asia aina puhujalle, esimerkiksi “Mitä tämä tuo sinulle mieleen, tai tuliko sinulle jotain muuta mieleen?”
• Vaihtakaa rooleja.
• Reflektoikaa hetki keskustelua. “Miltä X tuntui?”

Lataa voimavaraistava harjoitus dialogisesta kuuntelusta pdf-muodossa.

Laajenna osaamistasi voimavaraistavista työkaluista kuuntelemalla Voimavaraistava työkalupakki sisältää kysymisen taidon -podcast Metropodiasta. Anne-Mari Raivio ja Raisa Varsta pysähtyvät tässä podcastissa kysymisen taidon äärellä ja keskityvät erityisesti ratkaisukeskeisiin kysymyksiin. Mitä ratkaisukeskeiset kysymykset ovat, ja miten kysymisen taito voi lähteä harjoittamaan?

Ohjaustilanteissa voi hyödyntää ratkaisukeskeisiä kysymyksiä, jotka auttavat ohjattavaa löytämään omia voimavarojaan, sanoittamaan tavoitteita ja löytämään ratkaisukeinoja. Millaisia voimavaraistavia kysymyksiä sinä voisit hyödyntää kohtaamisissa? Nappaa alta mukaan kysymyksiä matkaasi!

Tavoitteen määrittely

• Mistä asioista tässä tapaamisessa olisi hyvä puhua, jotta keskustelustamme olisi sinulle hyötyä?
• Mitä haluat saavuttaa tässä asiassa? Millainen tulevaisuus olisi sinulle tavoiteltava? Mitä näet siellä tulevassa hetkessä? Mitä tunnet? Jos mietit tätä asiaa, mikä olisi sellainen tilanne viikon/kuukauden/vuoden päästä, johon olisit tyytyväinen?
• Millaisia asioita on (tuolla tulevaisuuden hetkessä) konkreettisesti tapahtunut? Mikä kertoisi siitä, että ongelma on ratkennut? Mistä tietäisit, että olet edistynyt? Millä tavalla sinun ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi olisivat (tulevaisuuden hetkessä) erilaisia kuin ne tällä hetkellä ovat?

Ratkaisukeinojen kartoittaminen

• Millaisessa tilanteessa olet aiemmin huomannut samankaltaisia asioita kuin mistä nyt kerrot? Miten silloin ratkaisit asian? Miten selviydyit siitä? Mistä sait apua?
• Onko tämä asia tai ongelma ollut välillä pienempi? Miten siinä tilanteessa toimit eri tavalla kuin tavallisesti? Onko ongelma välillä kokonaan poissa? Mitä silloin on tapahtunut?
• Mitkä asiat edelleen toimivat hyvin ongelmasta huolimatta? Mikä auttaa sinua selviämään ongelman kanssa?
• Oletko tehnyt jotain konkreettisia toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi? Millaisia edistysaskelia olet huomannut? Mikä voisi olla seuraava (pienin mahdollinen) askel?
• Mitä muut ihmiset sanoisivat tästä asiasta? Mitä työtoverisi haluaisivat sanoa? Entä esimiehesi? Mitä paras ystäväsi sinulle tässä sanoisi, jos nyt kuulisi keskustelumme?
• Mistä asioista et tämän ongelman osalta ole valmis tinkimään? Mitkä asiat ovat sinulle todella tärkeitä? Mistä asioista olisit valmis luopumaan, jotta pääsisit kohti tavoitettasi?

Askelmerkkien määrittely ja mahdollisten haasteiden tunnistaminen

• Mikä voisi olla hyvä tapa edetä kohti tavoitetta? Millä asioilla aloittaisit ja mitä tekisit seuraavaksi? Mistä tiedät, että suunnitelmasi toimii? Miten tämä suunnitelma kannattaisi konkretisoida? Mitä muuta pitäisi ottaa huomioon?
• Mitkä ovat sinulle edistymisen merkkejä matkalla tavoitteeseesi? Mitä muut ihmiset näkevät, kun edistyt? Miten he kommentoivat edistymistäsi? Miten sinä reagoit heidän palautteeseen?
• Mitä riskejä tämän ongelman ratkaisuun liittyy? Kenen ääniä ovat mahdolliset moittivat äänet? Mitä haluaisit näille äänille sanoa?
• Mihin haasteisiin kannattaa mielestäsi varautua? Miten olet aiemmin selvinnyt vastaavista haasteista? Kenen puoleen käännyt haasteissa? Kuka voi auttaa sinua?
• Miten ja kenen kanssa tästä meidän keskustelustamme kannattaisi nyt puhua, jotta saisit tavoitettasi eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla?

Keskustelun koonti

• Mitä asioita olemme kenties jättäneet nyt keskustelematta? Miten niihin asioihin kannattaisi nyt reagoida? Kun olet saavuttanut tämän tavoitteesi, niin mikä olisi seuraava edistysaskeleesi? Mihin kaikkeen soveltaisit tästä matkasta syntyneitä oppeja? Miten juhlistaisit onnistumistasi?
• Kuvittele elämääsi vaikkapa viiden vuoden päästä. Miltä tämä prosessi, jossa nyt olet, silloin vaikuttaa? Mistä olet silloin ylpeä?
• Olemmeko keskustelleet tänään oikeista asioista? Mitä pitäisi vielä sanoa, että tästä keskustelusta olisi sinulle hyötyä, kun kohta lähdet takaisin työn äärelle?
• Mitä otat tästä keskustelusta mukaan? Mitä teet ensimmäiseksi oman tavoitteesi osalta?

Lataa ratkaisukeskeiset kysymykset pdf-muodossa.

Tutustu tarkemmin voimavaraistaviin työkaluihin kuuntelemalla Voimavaraistava työkalupakki sisältää läsnäoloa ja virittäytyneisyyttä -podcast Metropodiasta. Anne-Mari Varsta ja Raisa Varsta keskustelevat läsnäolon merkityksestä ohjauskohtaamisissa. Millaista on hyvä läsnäolo kohtaamisissa, entä miten virittäytyneisyyttä ja läsnäoloa voisi lisätä?

Elämäkertahaastattelussa selvitetään ihmisen elämänvaiheita. Havainnollista on piirtää ihan oikea kaari ja kuvata sillä elämänvaiheita, merkittäviä tapahtumia ja vaikkapa solmukohtia. Haastattelun kautta ohjaaja voi oppia ohjattavastaan, mutta ennen kaikkea ohjattava voi saada uusia näkökulmia elämäänsä. Elämäkertahaastatteluun on hyvä varata aikaa, mutta hyvin ohjattuna se on usein asiakkaalle hyvin voimavaraistava.

Haastattelussa voidaan kuvata ja keskustella esimerkiksi seuraavista aiheista:

1. Kuvaa merkittäviä elämänvaiheita, esimerkiksi
   • Milloin ja missä olet syntynyt? Millaiseen perheeseen synnyit?
   • Missä ja milloin olet aloittanut koulun, opiskelun? Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi?
   • Millaisia merkityksellisiä suhteita elämässäsi on ollut / on nyt? Voit miettiä parisuhteita, perhettä, muita läheisiä ja/tai ystäviä. Mihin ajanjaksoon nämä sijoittuvat? Entä missä olet asunut tuolloin?
   • Kuvaa paikkakuntia, koteja ja ympäristöjä, joissa olet asunut.
   • Kuvaa työpaikkoja, työuran vaiheita ja ammatteja.
2. Mitkä ovat sinulle elämäsi kohokohtia (lapsena, nuorena, varhaisaikuisuudessa, keski-iässä, vanhuudessa)?
3. Mitkä ovat olleet merkittäviä tapahtumia (lapsena, nuorena, varhaisaikuisuudessa, keski-iässä, vanhuudessa)?
4. Millaisia elämän solmukohtia olet kohdannut (esimerkiksi työttömyys, irtisanominen, puolison kuolema, sairastuminen, tulipalo, avioero, kolari) ja miten olet selviytynyt vaikeista asioista?
5. Mitä muita merkittäviä oivalluksia/oppeja/huomioita elämän varrelta haluat nostaa esille?

Lataa voimavaraistava harjoitus elämäkertahaastattelusta (pdf).

Tutustu tarkemmin pessimismipedagogiikkaan kuuntelemalla Pessimismillä voimavarat kuntoon -podcast Metropodiasta. Mukana keskustelemassa ovat Maija Saviniemi Oulun yliopistosta, Sanna Velin Stadin ammatti- ja aikuisopistosta ja Anne-Mari Raivio Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Mitä pessimismipedagogiikalla tarkoitetaan, ja miten tätä lähestymistapaa voi hyödyntää ohjauksessa? Entä mitä lisäarvoa pessimismipedagogiikka voisi tarjota voimavaraistavalle työotteelle?

Eini-Marie Majavirta

Aloitimme työpaikallani Taitotalossa pilotin, jossa tarjosimme uraohjausta niille, jotka eivät hakuprosessissa tulleet valituksi koulutukseen. Uraohjauksen tavoitteena oli tarjota tukea jatkosuunnitelmien tekemiseen. Suuri osa hakijoista oli maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joten selkokieliselle ohjaukselle oli selvä tarve.

Suoritin Voimavaraistava työvalmentaja -koulutuksen kanssa samanaikaisesti selkokielisyyskoulutuksen, jonka yhteydessä lähdin suunnittelemaan uraohjauksen esitettä selkokielisyyden ja voimavaraistavan työotteen näkökulmasta.

Tavoitteenani oli tuottaa houkutteleva ja ytimekäs esite sekä löytää toimiva työkalu ohjauksen tueksi. Työkaluksi valikoitui Osaamismatkalla-hankkeen materiaaleista löytynyt ”Omat lähtökohdat, kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet” -lomake (Osaamismatkalla-hanke 2019).

Käytössä lomake osoittautui erittäin toimivaksi ja ohjattava sai kyseisen lomakkeen mukaansa käynnin päätteeksi. Kirjoitimme lomakkeen reunalle tukisanoja ja keskustelussa esiin tulleita uusia sanoja merkityksineen.

Uraohjaukseen valikoituneet henkilöt olivat myös jo lähtökohtaisesti kokeneet pettymyksen, kun eivät tulleet valituksi. Tarve voimavaraistavalle työotteelle oli siis suuri. Oli merkityksellistä huomata, että monelle maahanmuuttajataustaiselle henkilölle omien vahvuuksien tunnistaminen ja sanoittaminen oli vaikeaa.

Esimerkkien ja avoimien kysymysten avulla vahvuuksia alkoi kuitenkin löytymään. Päätimme ohjaustuokiot voimavaraistavilla ohjaavilla kysymyksillä: ”Mitä teet ensimmäiseksi oman tavoitteesi osalta?” ja ”Mitä otat tästä keskustelusta mukaan?”

URA + OHJAUS = SINUN TYÖELÄMÄ JA SUUNNITELMA

Esite on suunnattu erityisesti niille, jotka ovat jääneet ilman opiskelupaikkaa.

Uraohjauksen tarkoituksena on yhdessä:

• katsoa soveltuvuustestien tulokset
• täyttää hakemus Taitotalon opiskelu- ja kielivalmiuksia tukevaan TUVA-koulutukseen
• miettiä muita ohjattavalle mahdollisia sopivia koulutusaloja.

Uraohjauksessa voidaan hyödyntää yhtenä työkaluna Osaamismatkalla-hankkeessa
tehtyjä urasuunnittelutehtäviä opiskelijoille (Osaamismatkalla-hanke 2019). Seuraavien hankemateriaaleista poimittujen kysymysten avulla uraohjaaja voi auttaa ohjattavaa hahmottamaan ja kirkastamaan omia lähtökohtia, kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia:

• Mitkä ovat kolme tärkeintä saavutustasi?
• Missä olet hyvä? Mitkä ovat vahvuutesi?
• Miksi hait opiskelemaan juuri tätä alaa? Mikä alassa kiinnostaa?
• Mitkä ovat kolme tärkeintä tavoitettasi tänä vuonna? Miksi nämä ovat sinulle tärkeitä?
• Miten opiskelun aloittaminen on vaikuttanut elämääsi ja arkeesi?
• Millaisia asiat tukevat tai haastavat opiskeluasi tällä hetkellä?
• Mitkä ovat kolme tärkeintä tavoitettasi seuraavan 3–5 vuoden aikana? Miksi nämä ovat sinulle tärkeitä?
• Oletko oppinut harrastuksissa, aiemmissa opinnoissa, töissä tai kesätöissä jotain sellaista, josta voisi olla hyötyä nykyisissä opinnoissasi?

Esitteessä on myös määritelty tarkemmin alla olevat tavoitteet uraohjaukselle:

• Harjoittelemme yhdessä suomen kieltä.
• Opettelemme tunnistamaan vahvuuksia ja nimeämään niitä.
• Teemme konkreettisen etenemissuunnitelman.

Keskustelun lopuksi ohjattavaa tuetaan seuraavien askelten ottamisessa kysymysten avulla:

• Mitä otat tästä keskustelusta mukaan?
• Mitä teet ensimmäiseksi oman tavoitteen osalta?

Eini-Marie Majavirta työskentelee kouluttajana sosiaali- ja terveysalalla Taitotalossa. Hän kuvaa kehittämistehtävässään selkokielisen uraohjausesitteen laatimisen ja ohjauksen työkalun valitsemisen prosesseja.

Lähteet:

Osaamismatkalla-hanke (2019). Miten ohjaan tulevaisuuden työelämään? Urasuunnittelutehtävät opiskelijalle. Viitattu 25.11.2022.

Osaamismatkalla-hankkeen verkkosivut (2019). Verkkosivusto. Viitattu 25.11.2022.

Varsta, R. & Raivio, A.-M. (2022). Ratkaisukeskeisiä kysymyksiä. Voimavaraistava työvalmentaja -koulutuksen materiaalit. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Satu Huovinen

Kuinka haluamme kohdata?
Kuinka haluamme kuunnella?
Kuinka käytämme arvokkaan hetken?

Pohdin tässä tekstissä kohtaamisen merkitystä tilanteissa, joissa pyrimme hyvään luottamukselliseen yhteyteen ohjattavan kanssa. Hyvällä ohjauksella voidaan vahvistaa uskoa itseen ja antaa välineitä rakentaa vaihtoehtoisia karttoja tulevaisuudelle. Mutta kuinka luodaan tilanne, jossa luottamus, avoimuus ja vastavuoroisuus kohtaisivat? Kuinka ohjauksessa voi vahvistaa ohjattavan minäpystyvyyttä? Miten voin auttaa ohjattavaa rakentamaan elämänpolustaan voimatarinan, joka vie elämää eteenpäin ja jossa mokat nähdään mahdollisuuksina kasvuun?

Voimavaraistava työvalmentaja -koulutuksen aikana mietin valmentavan ja ratkaisukeskeisen vuorovaikutuksen viittä K:ta (Sierla 2022). Nämä 5 K:ta ovat: kiinnostu, kuuntele, kysy, kannusta, kunnioita. Ne syventävät yhteyttä sekä vuorovaikutusta.

Erilaisille näkemyksille tulee siis antaa tilaa. Toisten mielipiteitä ja näkemyksiä tulee kunnioittaa. Ylhäältä alaspäin valuvat toimintaohjeet pitäisi murentaa. Jokainen meistä tulee hetkeen jollakin intentiolla, jolloin jokainen meistä päättää itse, kuinka haluamme sen hetken käyttää.

Mitä haluan saapuvan paikalle, kun tulen?
Millaiseksi me toivoisimme hetken muodostuvan?
Miten asioita viedään eteenpäin?

Kohtaamisissa olisi suotavaa, että asettaudutaan toisen asemaan. Näin pääsemme ehkä helpommin pohtimaan yhdessä, kuinka vaikeissakin tavoitteissa ja asioissa päästään eteenpäin. On tärkeää antaa erilaisille näkemyksille tilaa ja kunnioittaa toisten mielipiteitä. Helposti johdattelemme omia ja toisten ajatuksia ja herpaannumme kuuntelevasta dialogista. Puhumme päälle, ja pahimmillaan mielipiteet tallaavat toisiansa. Tällöin ohjattava kokee merkityksettömyyttä ja yksinäisyyttä omassa tilassaan. Tilassa, jossa hänen tulisi olla se oman elämänsä asiantuntija.

Huoneentaulut peileinä

Koostin ja kiteytin koulutuksen aikana huoneentauluja ajatuksien herättäjiksi, pieniksi pohdinnan aiheiksi: Voisinko toimia toisin? Olisivatko nämä kenties pieninä peileinä tai kasvattavina ajatuksina sinulle pohtiessasi rooliasi voimavaraistavampana osaajana?

Ensimmäinen huoneentaulu “Voimavaraistava dialogi” muistuttaa siitä, mikä arvostavassa kohtaamisessa on tärkeää (Pyhäjoki 2018). Onnistunut kohtaaminen vaatii ja samaan aikaan synnyttää luottamusta. Sitä rakennetaan silloin, kun ihmiset kokevat voivansa tuoda aidosti esiin omat toiveensa, halunsa ja huolensa. Sitä rakennetaan silloin, kun ihmisen koko elämäntarina nähdään ja kuullaan, hyväksytään osaksi kohtaamista. Tämä vaatii myös sitä, että uskomme olevamme luottamuksen veroisia ja katsomme yhteiseen määränpäähän parhaimmalla mahdollisella tavalla. Emme etsi lisää ongelmia, vaan luomme yhdessä toivoa. Tunnistamme erilaisia vaihtoehtoja ja suhtaudumme niihin uteliaisuudella. Olemme aidosti kiinnostuneita ohjattavan tilanteesta ja haluamme vilpittömästi löytää yhdessä ratkaisuja. Ohjaajana maltan antaa tilaa ohjattavan omille tavoitteille sekä hänen omalle prosessilleen. Kuulen ja kuuntelen herkällä korvalla. Uskon ohjattavan kykyyn ja haluun kehittyä ja uudistua, ja samalla luon uskoa hänen mahdollisuuksiinsa tulla aktiiviseksi toimijaksi omassa elämässään. Annan tilaa itselleni ja ohjattavalle olla rohkea myös muuttamaan mielipiteitä ja käsityksiä.

Toinen huoneentaulu “Onnistuneen keskustelun 5 elementtiä” auttaa minua varmistamaan, että yhteinen keskustelu soljuu eteenpäin hyvällä rytmillä ja hyvässä hengessä. Keskustelun viisi elementtiä pohjaa Ilona Rauhalan (2020) ajatukseen siitä, että “valmentava keskustelu on kohtaamisen tapa, joka auttaa luottamaan, että kaikki on hyvin ja järjestyy”. Jokainen keskustelu ja kohtaaminen hyötyvät näistä elementeistä:

• Viritä – avaa ovi mahdollisuudelle keskusteluun.
• Kuule – luo keskusteluun turvallisuutta ja tilaa.
• Tutki – tutkiva ote auttaa tunnistamaan, mitä kaikkea asiaan liittyy ja mikä kaikki on tärkeää.
• Jäsennä – jäsentäminen auttaa erittelemään sen, mistä on keskusteltu ja mihin päätöksiin ja valintoihin sen perusteella sitoudutaan.
• Sulje – keskustelu päätetään, vaikka käsiteltävä asia ei tulisi sillä kertaa valmiiksi.

"Paras tapa on huolehtia tulevaisuudesta on huolehtia nykyhetkestä."
Thich Nhat Hanh

Satu Huovinen työskentelee ohjaajana Kiipulan ammattiopistossa. Hän tarkastelee kehittämistehtävässä, miten luoda luottamuksellisia, avoimia ja toimijuutta vahvistavia kohtaamisia ohjaustilanteissa.

Lähteet:

Arnkil, T. E. & Seikkula, J. (2005). Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi.

Jokinen, E. (2020). Säröjen kauneus, sisäisen tarinasi voima. Jyväskylä: Tuuma.

Pyhäjoki, J. (2018). Systeemisyys ja dialogisuus. Miten lähestymistavat täydentävät toisiaan? (PowerPoint). Systeeminen, monitoimijainen lastensuojelu -seminaari 21.3.2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.10.2022.

Rauhala, I. (2020). Keskustelun voima. Helsinki: Otava.

Sierla, A. (2022). Viisi timanttista K:ta vuorovaikutuksen parantajana ja yhteisöllisyyden vahvistajana (digia.com). Viitattu 18.10.2022.

Velin, S. (2022). Moniammatillisuus_materiaali.mp4. Koulutusmateriaali.

Mari Huopainen

Työskentelen erityisluokanopettajana ja apulaisrehtorina koulussa, jossa opiskelee vaativan erityisen tuen oppilaita. Työyhteisömme on myös melko suuri ja moninainen, ja työskentelemme tiiviisti luokkatiimeissä. Yhteistyön toimiminen on korvaamattoman arvokasta, sillä kohtaamme päivittäin erilaisia niin henkisesti kuin fyysisestikin hankalia ja vaikeita tilanteita. Arki on kuitenkin kiireistä, ja asioiden läpikäynnille on vain vähän aikaa. Ristiriidat ja asiat saattavat jäädä vaivaamaan.

Puhaltelupuolituntinen on henkilökunnalle suunnattu hankalien ja pulmallisten tilanteiden purkamismalli. Mallin avulla jokaisella on mahdollisuus päästä ääneen ja kertoa omia tunnelmiaan työpäivän aikana tapahtuneista asioista. Asioiden ei tarvitse olla suuria ja dramaattisia. Mallia voisikin käyttää viikoittain arkistenkin tapahtumien purkamiseen. Tärkeintä olisi, että tiimi jakaisi ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ja kaikki kokisivat voimavaraistuvansa tiimityöstä.

Mallin avulla jokainen tiimin jäsen voisi kokea turvallisuuden tunnetta siitä, että asiat tulee käytyä läpi ja jokaisen ääni tulee kuuluviin. Mallin avulla tiimi pyrkii ratkaisemaan ongelmatilanteita yhdessä eikä odota, että ulkopuolinen taho tulee selvittämään pulmia. Sen sijaan, että käytetään energiaa valittamiseen ja paasaamiseen (vaikka toki tällekin on joskus paikkansa), pohditaankin asioiden ratkaisuja erilaisin keinoin ja pyritään tiiminä löytämään uusia toimintatapoja.

Puhaltelupuolituntisen periaatteet

Puhaltelua ohjaavina periaatteina meillä on kunnioittava, tasavertainen ja turvallinen ilmapiiri, erilaisten näkökulmien kunnioittaminen sekä toivo/usko parempaan. Periaatteet mahdollistetaan käyttämällä muutamaa keinoa, joita olen poiminut voimavaraistavan ohjauksen menetelmäpakista.

Aktiivinen kuuntelu ja dialogisuus

Pekka Holm kertoo artikkelissaan “Dialogisuus työnohjaajan osaamisena” seuraavaa: ”Sanoin vajaa vuosi sitten 6-vuotiaalle pojallemme Otolle, että ‘kyllä sitä saa itkeä, jos sattuu’ – johon Otto totesi, ettei hän siksi itke, että sattuu, vaan siksi, että joku auttaisi. Oletan, että me kaikki tarvitsemme vastaamista omalle olemassaololle ja toiminnalle sekä puheelle.”

Tässä on mielestäni hyvä lähtökohta dialogisuudelle niin lasten kuin aikuistenkin kanssa.

Annetaan jokaiselle tilaa ilmaista itseään ja varmistetaan, että jokainen kokee tulleensa kuulluksi. Aktiivisen kuuntelun avulla saadaan nopeammin selville, mistä on kyse, ja kun annetaan tilaa puhua, puhuja saattaa löytää ratkaisun itse, jo puhuessaan. Kun annetaan tilaa puhua, pyritään eroon samalla siitä, etteivät tunteet jää pyörimään taustalle.

Näkökulman vaihto

Koulumaailmassa toimimme erilaisten perheiden ja erilaisten yhteistyötahojen ja työkavereiden kanssa tiiviissä yhteistyössä. Usein on vaikeaa ymmärtää, miksi toiset toimivat eri tavoin ja – meidän mielestämme – ei ehkä niin järkevällä tavalla. Tässä kohtaa onkin keskusteluiden jälkeen hyvä ottaa avuksi näkökulman vaihtaminen.

Näkökulman vaihtamisessa mietitään, miten samat asiat voidaan tulkita monella eri tavalla katsottaessa eri perspektiiveistä. Tämän avulla yritämme ymmärtää muiden toimijoiden näkökulmia, emmekä heti tyrmää heidän ajatuksiaan tai toimintatapojaan. Tämän avulla voimme myös kyseenalaistaa omia mielipiteitämme ja toimintatapojamme. Näkökulman vaihtamisen avulla voimme löytää uusia ideoita, ja varsinkin yhdessä mietittäessä voi syntyä jotain ainutkertaista!

Ratkaisukeskeisyys

Oma lempilauseeni on: “Don´t come with the problem, come with the solution.” Ratkaisukeskeiset menetelmät ovat tuttuja kouluissa työskenteleville ja ne ovatkin suuressa roolissa päivittäisessä työssämme. Hankalien tilanteiden koittaessa saatetaan tutut menetelmät kuitenkin unohtaa. Tunnemme, että kaikki keinot on jo käytetty eikä ratkaisuja vaan enää löydy. Tässä kohtaa onkin hyvä hengittää syvään ja muistella ratkaisukeskeisyyden perusperiaatteita. Ben Furmanin sanoin: ”Ei mietitä, että joku ei osaa jotain, vaan etsitään keinoja miten taitoja voidaan oppia. Mietitään, mitä tehdään, jotta huomenna menee hyvin.”

Puhaltelupuolituntisen kolme vaihetta käytännössä

1. Omin sanoin
   • Sovitaan aika, jonka jokainen saa puhua omista tuntemuksistaan kenenkään keskeyttämättä. Tämän jälkeen kuuntelijat kertovat omia huomioitaan ja kertovat omista tuntemuksistaan.
     • Kuuntele uteliaisuudella, älä oleta tai arvota.
     • Liity sanoittamalla, mitä kuulemastasi nousee mieleen, ja kysymällä tarkentavia kysymyksiä.
     • Puhuomista tuntemuksistasi.
2. Toiset näkökulmat
   • Yritetään yhdessä pohtia muiden toimijoiden ajatuksia tilanteista, ei tyrmätä heidän toimintatapojaan. Voidaan ottaa myös roolit, joissa eläydytään eri toimijoiden näkökulmiin.
   • Pohditaan: Miksi toiset toimivat näin? Miten ymmärrän toimintaa? Mitä voin tehdä auttaakseni?
3. Uudet ratkaisut
   • Ratkaistaan ongelmia keskustellen ja ottaen kaikki edellä läpikäydyt asiat huomioon.
   • Sovitaan: Mitä tehdään, jotta huomenna menee paremmin? Miten toteutetaan?

Mari Huopainen toimii erityisopettajana ja apulaisrehtorina Mussalon koulussa. Hän kehitteli henkilöstön tiimien voimavaraistumisen tueksi hankalien ja pulmallisten tilanteiden käsittely- ja purkamismallin, joka on nimetty puhaltelupuolituntiseksi.

Lähteet:

Furman, B. (2016). Ratkaisukeskeisyys (YouTube). Koko Espoo. Viitattu 9.12.2022.

Holm, P. Dialogisuus työnohjaajan osaamisena. Dialogic. Viitattu 9.12.2022.

Varsta, R. (2022). Voimavaraistava työvalmentaja - luentodiat.

Maarit Rantalaiho

Mielessäni on vuosia pyörinyt yksi ja sama kysymys. Kuinka ohjata mahdollisimman hyvin maahanmuuttajaa, jonka äidinkieli, kulttuuri ja tausta ovat erilaiset kuin minulla? Miten teen oppimisesta sellaista, että jokainen oppija kokee olevansa tärkeä?

Jo ensimmäisellä opintotapaamisella Voimavaraistava työvalmentaja -täydennyskoulutuksessa tajusin, että voisin olla entistä parempi kuuntelija. Tätä kautta minulla olisi avaimet parempaan ohjaukseen. Vaikka uskoinkin olevani keskivertokuuntelija ja jopa empaattinen, huomasin minulla olevan olemassa käyttämätöntä resurssia, jonka voisin tähän valjastaa. Minun ei tarvitsisi tehdä sen suurempia temppuja kuin malttaa kuunnella oppijaa.

Jokainen meistä on oman elämänsä asiantuntija, joka samaan aikaan kaipaa kuuntelijaa. Kaipaamme ihmistä, joka aidosti ja aktiivisesti kuuntelee juuri minua, juuri tässä hetkessä. Tähän sopii mainiosti Ala-Nikkolan ja Raivion (2020) ajatus oman hiljaisuuden kasvattamisen sietokyvystä. He pohtivat verkossa tapahtuvaa opetusta, mutta mielestäni samat ajatukset sopivat kasvotusten kohtaamiseen. Heidän mukaansa ajattelemme, että keskusteluun jäävät hiljaisuudet voivat tuntua epämiellyttäviltä, ja pyrimme täyttämään ne puheella. Olisikin osattava asettua kuuntelijan rooliin, antaa toiselle tilaa koota omia ajatuksia ja pohtia omaa keskeneräisyyttä. Tästä hiljaisuuden sietokyvyn harjoittelusta ja kuuntelemisen taidon kehittämisestä tuli minulle oman kehittymiseni punainen lanka.

Kohtaamisen lähtökohtana voidaankin pitää dialogista minä–sinä-suhdetta (Buber 1947 teoksessa Anttila 2011), joka antaa ihmisille kokemuksen kuuntelemisesta ja näkemisestä, mutta myös kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Nyt en puhu vain kuuntelemisesta tai vuorovaikutuksesta vaan aidosta molemminpuolisesta pyrkimyksestä osallistua toisen kokemukseen. Tässä käännytään toista kohti, virittäydytään toiseen ihmiseen. Tällaisessa aidossa dialogissa keinot ja menetelmät menettävät merkityksensä eikä ennalta määriteltyä oikeaa päämäärää ole. Sen sijaan kohtaamisessa annetaan tilaa jutustella ja pyritään välttämään kiireen tunnetta. (Raivio 2021.) Tämä oli minulle herättävä ajatus, jota olen aktiivisesti omien oppijoideni kanssa harjoitellut hyvällä menestyksellä. Olen huomannut myös dialogisuuden toimivan; monia ihania kohtaamisia olen päässyt todistamaan ja kokemaan, kun olen uskaltanut heittäytyä ajan vietäväksi ilman kiirettä.

Vaikka meillä ihmisillä saattaakin olla erilaiset todellisuuskäsitykset, voimme silti kohdata toisemme avoimin mielin ja oppia uutta. Toisen ihmisen tarinasta voimme voimaantua ja saada puhtia omaan ajatteluun ja toimintaan. Tärkeää on luottaa vastapuolen voimavaroihin ja kykyihin.

Itselleni tärkeä oppi on ollut oppia antamaan toisille tilaa tehdä asioita omalla tavallaan. Samaan lopputulokseen kun voi päästä tekemällä asian eri tavoin, eikä se minun tapani ole se ainoa ja oikea. Tätä joudun yhä harjoittelemaan, malttamaan mieleni, etten turhaan menisi muita neuvomaan ja opettamaan. Tilan antaminen on samalla toisen kunnioittamista ja ymmärrystä erilaisuudesta. Freese (2020) onkin todennut, että inhimillinen kohtaaminen on läsnäoloa, aitoa kiinnostusta sekä hyvän olettamista toisesta. Se antaa tilaa tunteille, tarpeille ja tarinalle. Juuri niille asioille, jotka löytyvät voimavaraistavan viitekehyksen ytimestä. Jos tekisin itselleni huoneentaulun, nämä asiat kirjoittaisin ensimmäisinä itselleni ohjeeksi.

Kun pohdin omaa ohjaajuuttani, käännyn sosiodynaamisen ohjauksen ajatusten puoleen (ks. esim. Mäkelä-Näkki, Tamski, Miettinen & Gustaffson 2020). Siinä on jotakin itselleni sopivaa. Ajatus viehättää ehkä juuri siksi, että siinä uravalinta käsitetään laajemmin kuin monissa muissa ohjausteorioissa. Sosiodynaaminen ohjaus näkee uran jatkuvana projektina, joka kattaa ajallisesti ja sisällöllisesti ihmisen koko elämän. Mäkelä-Näkin ym. (2020) mukaan ohjaustyön lähtö̈kohtana tulisi olla ymmärrys siitä, että ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, jotka elävät jatkuvassa yhteiskunnallisessa muutoksessa. Näin ollen ihmistä ei saisi määrittää vain yksilöllisten piirteiden ja yhteisöllisten roolien summana. Erityisen tärkeää ohjauksessa on ymmärtää, minkälainen maailmankuva ja minäkäsitys ovat ihmisen käyttäytymisen taustalla.

Pidän paljon ajatuksesta, jossa sosiodynaamista ohjausta pidetään mahdollistavana toimintana, joka auttaa ihmistä ottamaan omat voimavarat käyttöönsä. Tämä sopii kuvaamaan sitä ohjauksellista työtapaa, jota pyrin tavoittelemaan. Tehtäväni ohjaajana ei ole kertoa, millaisia voimavaroja ihmisen tulisi ottaa käyttöönsä. Jokaisen on itse tehtävä työtä näiden voimavarojen löytämiseksi. Samalla tavalla jokainen meistä tekee omaa matkaansa ammattilaiseksi. Tällä matkalla kasvamme oman osaamisen karttumisen kautta. Usein huomaamme, että omat vahvuudet ja kehittämiskohteet löytyvät vain oman kokemuksellisen tekemisen kautta.

Oma taustani on vahvasti varhaiskasvatuksessa. Sieltä pysyvästi mukaani on jäänyt positiivinen pedagogiikka ja sen vahvuusperusteinen ajattelu. Positiivisessa pedagogiikassa katse käännetään pois yksilön heikkouksien arvioinnista ja diagnosoinnista kohti yksilön omia vahvuuksia. Erityisesti minua viehättää positiivisen pedagogiikan tavoite saada yksilöt ja yhteisöt loistamaan, mutta yhtä tärkeä on pyrkimys edistää hyvinvointia sekä̈ kasvattaa tietoja ja taitoja vahvuusperusteisen ajattelun kautta. Pyrkimyksenä on lisätä myönteisten tunnekokemusten ja merkityksellisten ihmissuhteiden määrää sekä hyödyntää vahvuuksia ja kasvattaa sinnikkyyttä. (Leskinen & Sandberg 2019; Ojanen 2007.)

Toivon, että ajatuksistani olisi apua juuri sinulle pohtiessasi maahanmuuttajien kohtaamista ja opettamista. Olen pyrkinyt keräämään yhteen ne asiat, jotka itselleni ovat kirkastuneet näiden Voimavaraistava työvalmentaja -opintojen aikana. Ihania ja voimavaraistavia kohtaamisia sinulle!

Maarit Rantalaiho työskentelee opettajana Stadin ammatti- ja aikuisopistossa. Hän tarkastelee kehittämistehtävässään erilaisia keinoja lisätä voimavaraistavaa otetta maahanmuuttajien ohjaamiseen.

Lähteet:

Ala-Nikkola, E. & Raivio, A.-M. (2020). Yhteisellä asialla – hyvää vuorovaikutusta verkkotapaamisiin. Teoksessa Silmälä, P. (toim.). Digi 2020. Verkon uusia välineitä ja menetelmiä. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, Mikrokirjat 37. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Anttila, E. (2011). Taiteen tieto ja kohtaamisen pedagogiikka. Teoksessa Anttila, E (toim.). Taiteen jälki – Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Helsinki: Teatterikorkeakoulu.

Freese, P. (2020). Hostaamisen taidokkuus – näillä 9 taidolla rakennat psykologista turvallisuutta (blogikirjoitus). Viitattu 15.12.2022.

Leskinen, E. & Sandberg E. (2019). Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi. Jyväskylä: PS-kustannus.

Ojanen, M. (2007). Positiivinen psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy.

Raivio, A.-M. (2021). Voimavaraistava kohtaaminen – myös verkossa! Teoksessa Varsta, R., Raivio, A.-M. & Ruotsalainen, T. 2021. Kohtaatko ihmisiä uralla? Voimavaraistava ohjausote. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, Mikrokirjat n:o 38. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Jaana Haapala ja Urpo Huuskonen

Tämän tekstin keskiössä ovat kohtaavien ja voimavaraistavien asiakaskeskustelujen työkalut, joita käytämme kuntouttavan työtoiminnan jakson eri vaiheissa. Tavoitteena tässä kokonaisuudessa on asiakasprosessin kehittäminen voimaannuttavalla ja asiakasta kuulevalla työotteella. Hyödynnämme prosessissa erilaisia dialogisen keskustelun mahdollistavia ratkaisu- ja voimavaralähtöisiä työkaluja.

Taustaa

Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat ovat pitkäaikaistyöttömiä, joilla on erilaisia tarpeita kehittää työ- ja toimintakykyään työmarkkinoille siirtyäkseen. Palveluntuottajana tehtävämme on tukea asiakkaan yksilöllisten tavoitteiden saavuttamista esimerkiksi asiakkaan arkirytmiä, elämänhallintaa ja minäpystyvyyttä edistämällä. Kokemamme mukaan toiminnallisen identiteetin kehittyminen edistää asiakkaan osallisuutta yhteiskunnassa ja vie häntä kohti positiivisia jatkopolkuja, kuten opintoja ja työtä. Samalla joskus kielteinenkin kuva yhteiskunnan jäsenyydestä ja tuesta voi muuttua. Toivon herääminen ja ylläpitäminen ovat keskeinen osa kuntoutumisprosessia.

Kouvolan Aikuiskoulutussäätiö tarjoaa kuntouttavaa työtoimintaa Edukon aidossa oppimisympäristössä. Asiakkaan valittavana on mm. kiinteistöhuoltopalveluiden, varastoalan, ICT-alan, puhtauspalveluiden sekä ravintola- ja catering-alan toimialakohtaisia työtehtäviä. Lisäksi tarjolla on hyvinvointia sekä työ- ja toimintakykyä edistävää ryhmätoimintaa ja MTEA-koulutuksia. Asiakkaalla on mahdollisuus siirtyä kiinnostavan alan opintoihin Edukolle jatkuvan haun kautta jo kuntouttavan työtoiminnan jakson aikana. (Kouvolan aikuiskoulutussäätiö sr.)

Keskustelutyökalujen käyttäminen

Asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut on jaettu ensikeskusteluun, ratkaisukeskeiseen tilannekartoitukseen, välikeskusteluun ja loppukeskusteluun. Keskustelutyökaluja käytetään ja sovelletaan asiakas- ja tilannekohtaisesti. Keskustelutyökalut on pyritty kehittämään niin, että keskeisiä asioita voidaan selvittää dialogissa asiakkaan kanssa.

Ensikeskustelu asiakkaan tutustumiskäynnillä

Kuntouttavan työtoiminnan keskiössä on työ- ja toimintakyvyn edistäminen toiminnallisuuden ja osallisuuden kautta. Yhteinen työskentely alkaa asiakkaan tutustumiskäynnillä tapahtuvasta ensikohtaamisesta. Kuntouttavan työtoiminnan aloitus voi olla asiakkaalle jännittävää, ja stressi ensikohtaamisessa saattaa olla kohtuullisen kova. Vapaamuotoisen keskustelun tavoitteena on neutralisoida jännitystä ja tukea asiakasta pohtimaan tulevaa kuntouttavan työtoiminnan jaksoa realistisesti yhdessä toimialan vaateet tuntevan ohjaajan kanssa.

Ensikeskustelussa ohjaaja aloittaa kuvaamalla säätiön ja Edukon roolit ja yhteistoiminnan mahdollisuudet kuntouttavan työtoiminnan aikana. Samalla kartoitetaan asiakkaan työ- ja toimintakykyä sekä tunnistetaan asiakkaan elämässä olevia voimavaratekijöitä. Taustalla on toipumisorientaatioon liittyvä ajatus siitä, että jokaisessa yksilössä ja elämäntilanteessa on hyvää, toimivaa ja ehjää (ks. esim. Nordling 2018). Tämän jo olemassa olevan potentiaalin hyödyntäminen tukee kuntoutumista. Lisäksi asiakkaalle annetaan tietoa siitä, että tehtäviä on mahdollista muokata yksilöllisesti työ- ja toimintakyvyn mukaan. Mikäli jaksolla huomataan, ettei asiakkaalla ole realistisia edellytyksiä toimia alalla työtehtävien räätälöinnistä huolimatta, etsitään asiakkaalle toinen toimiala yhdessä asiakkaan kanssa.

Lyhyt ensikeskustelu kiteyttää yhteisen näkemyksen tulevasta kuntouttavan työtoiminnan jaksosta. Keskustelusta kirjataan yhteisesti sovitut jatkotoimet, kuten suunnitellut kuntouttavan työtoiminnan päivät sekä toiminnan kesto ja tavoitteet.

Ratkaisukeskeinen tilannekartoitus kuntouttavan työtoiminnan tueksi

Jakson alettua asiakkaan kanssa käydään pidempi ratkaisukeskeinen keskustelu. Keskustelun tavoitteena on kerätä tarkempaa tietoa muun muassa asiakkaan voimavaroista, tavoitteista, toimintaan motivoivista tekijöistä sekä toimintaa mahdollisesti haastavista seikoista. Keskustelun tarkoituksena on saada asiakas sekä ajattelemaan tilannettaan ja sen edistämismahdollisuuksia että sitoutumaan muutostyöhön. Konkreettiset SMART- ja GAS-pohjaiset tavoitteet (ks. Sitra 2016; Sukula ym. 2021) kirkastavat tavoitteita ja edistävät tavoitteisiin pääsemistä. Niiden avulla saadaan myös lisätietoa siitä, millaisia yksilöllisiä tehtäviä asiakkaalle tarjotaan.

Tilannekartoituksen avulla varmistetaan, että asiakas pääsee onnistumaan tehtävissään ja saa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia sekä kyseisellä alalla että kuntouttavassa työtoiminnassa toimimisesta. Samalla edistetään keskinäistä luottamusta.

Välikeskustelulla kartoitetaan tavoitteiden edistymistä

Jakson puolivälissä tarjottavalla välikeskustelulla kartoitetaan asiakkaan tavoitteiden edistymistä sekä tuetaan asiakasta toiminnan jatkamiseen onnistumisia juhlistamalla tai tavoitteita ja työtehtäviä muokkaamalla. Välikeskustelu tarjoaa mahdollisuuden yhteisen näkemyksen luomiselle niin kuntouttavan työtoiminnan jakson ensimmäisestä kuin toisesta puolikkaasta. Tarvittaessa asiakas voi vaihtaa jakson aikana tehtäviä tai toimialaa. Tällä pyritään tukemaan asiakkaan mielenkiintoa sekä vähentämään keskeytyneitä jaksoja ja epäonnistumisen kokemuksia. Vaihtoehtona on myös ottaa uuden alan työtoimintapäivä meneillään olevien tehtävien rinnalle ja tarjota siten uusia oppimiskokemuksia.

Loppukeskustelussa arviointia ja jatkosuunnitelmia

Loppukeskustelussa täytetään asiakkaan ja palveluntuottajan arviot kuntouttavan työtoiminnan jaksosta sekä keskustellaan jakson toteutumisesta, tavoitteiden saavuttamisesta ja asiakkaan seuraavasta askeleesta. Samalla saadaan tietoa kuntouttavan työtoiminnan palvelun kehittämistarpeista.

Asiakasta rohkaistaan keskustelussa hänen kiinnostuksensa mukaisiin jatkotoimiin työ- ja toimintakyky huomioiden. Näitä ovat muun muassa kuntoutumisen jatkamiseen, työvoimapoliittiseen koulutukseen tai opintoihin siirtyminen tai hakeutuminen osa- tai kokoaikaiseen työhön. Keskustelussa huomioidaan toimialan opintojen vetovoima, alan työllistymistilanne sekä asiakkaan soveltuvuus alan töihin.

Loppukeskustelussa peilataan myös, mitä asiakas kokee saaneensa kuntouttavan työtoiminnan jaksosta. Varsinaisten tavoitteiden saavuttamisen lisäksi asiakasta rohkaistaan tunnistamaan muitakin positiivisia muutoksia. Näitä ovat muun muassa uusien ystävyyssuhteiden luominen, uusien taitojen ja osaamisten hankkiminen, kouluttajiin ja ohjaajiin tutustuminen sekä uuden toimintaympäristön haltuun ottaminen. Vastaavasti ohjaaja tuo esiin omia huomioitaan ja vahvistaa vielä asiakkaalle tämän työ- ja toimintakyvyssä tapahtuneet positiiviset muutokset.

Jaana Haapala työskentelee toimintaterapeuttina ja osakykyisten palveluiden koordinaattorina Kouvolan Aikuiskoulutussäätiössä. Urpo Huuskonen toimii työtoiminnan ohjaajana samassa organisaatiossa. He kuvaavat kehittämistavassa kohtaavien ja voimavaraistavien asiakaskeskustelujen elementtejä ja työkaluja.

Lähteet:

Kouvolan aikuiskoulutussäätiö sr. Kuntouttava työtoiminta. Viitattu 9.12.2022.

Nordling, E. (2018). Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? Duodecim 2018; 134. 1476–1483.

Sitra (2016). SMART-tavoite – LATU-toimintamalli. Viitattu 9.12.2022.

Sukula, S., Vainiemi K. & Autti-Rämö, I. (2021). GAS-menetelmä – käsikirja. Versio 5. Kela. Viitattu 9.12.2022.

Sara Rossinen ja Jussi Väänänen

Voimavaraistava työvalmentaja -koulutuksen kehittämistehtävässä loimme valmennussuunnitelman ja pelisäännöt Pieksämäen nuorisotoimen nuorten työpajoille. Työpajoissa valmennussuunnitelma laaditaan aina yhdessä ohjattavan kanssa. Tavoitteena on auttaa ohjattavaa itse määrittelemään omia tavoitteitaan työpajatoiminnalla, tunnistamaan omia vahvuuksia ja lähtökohtia sekä sitouttaa ohjattava työpajatoimintaan.

Suunnitelmaa tehtäessä kartoitetaan ohjattavan:

• taustatiedot: nimi, yhteystiedot, nykyinen ja aiempi työpajatoiminta
• opiskelutausta, harrastukset
• koettu ja tavoiteltu tyytyväisyys omaan elämään asteikolla 1–10
• tavoitteet ja kolme askelta tavoitteita kohti
• verkostot ja läheiset, jotka voivat auttaa tavoitteiden saavuttamisessa

Valmennussuunnitelmaa täydennetään myös vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

• Mistä joudut luopumaan, että muutos mahtuu elämääsi?
• Mitä tahtoisit muutoksella saavuttaa?
• Mikä on pahinta, mitä muutoksessa voisi sattua?
• Mikä on sinulle arvokkainta/tärkeintä muutoksessa/elämässä?
• Mitkä asiat voivat estää sinua saavuttamasta tavoitetta?
• Miten toimin vastoinkäymisissä tai epäonnistumisissa?
• Miten palkitsen itseni onnistumisissa?
• Kerro asioista, joista olet ylpeä jo nyt.
• Kerro tarina tilanteesta, jossa olet onnistunut.

Valmennussuunnitelman lopussa kerrotaan työpajatoiminnan säännöistä, joihin osallistuja sitoutuu. Valmennussuunnitelma vahvistetaan osallistujan allekirjoituksella.

Sara Rossinen ja Jussi Väänänen laativat kehittämistehtävänä valmennussuunnitelman ja pelisäännöt nuorten työpajoille. Sara Rossinen työskentelee etsivänä nuorisotyöntekijänä ja Jussi Väänänen työskentelee ammatillisena tukihenkilönä.