Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa

Hanke on päättynyt.

Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa -hankkeen tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatusympäristöissä pedagogisen dokumentoinnin toteuttamista ja hyödyntämistä uuden ”Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden” hengessä kiinteästi omaan työhön liittyen.

Hankkeen tavoitteina on

• lisätä tietoisuutta ja tuottaa materiaalia Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritellyn pedagogisen dokumentoinnin hyödyntämiseen arvioinnissa
• lisätä tietoisuutta pedagogisen dokumentoinnin merkityksestä ja mahdollisuuksista
• vahvistaa pedagogisen dokumentoinnin hyviä käytäntöjä hyödyntäen digi- ja viestintäteknologiaa
• lisätä taitoja toteuttaa varhaiskasvatustyötä avoimesti, läpinäkyvästi ja arvioitavasti sekä vahvistaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden reflektiotaitoja
• jakaa hyviä käytäntöjä.

Opetushallitus rahoittaa hanketta, joka alkoi syksyllä 2018 ja loppuu 2019 lopussa. Hanketyö toimii täydennyskoulutuksena tukemalla työntekijöiden yhteistä, vuoden kestävää kehittämistyötä koko varhaiskasvatusyksikössä.

Hankkeen yhteisten ja yksikkökohtaisten koulutusten ja työpajojen lisäksi yksiköt suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat pedagogisen dokumentoinnin kehittämistyötään omista lähtökohdistaan sekä jakavat ja vaihtavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan vertaispareittain. Yhteistyössä yksiköiden kanssa tuotetaan materiaalia kehittämistyön hyvistä käytännöistä, jota jaetaan hankkeen lopuksi laajemmalle joukolle.

Hankkeen loppuseminaari on keskiviikkona 13.12. klo 12.30 - 16 Metropolia AMK:n Myllypuron kampuksen auditoriossa.

Hankkeessa on Metropolia AMK:n lisäksi mukana Espoon kaupungista Kilonpuiston lastentalo, Maakirjan päiväkoti, Suurpellon päiväkoti, Tapiolan päiväkoti, Lehtikasken päiväkoti, Nöykkiön päiväkoti, Luhtaniityn päiväkoti ja Vanttilan päiväkoti sekä Pilke päiväkodit Oy:tä Aarteiden talo, Taikamaa, Illuusia ja Pohjantähti.

Pedagogisen dokumentoinnin ABC - mistä aloitamme?

Perinteinen suomalainen lastentarhapedagogiikka

Suomalaisen lastentarhapedagogiikan perinteisiin on aina kuulunut toiminnan dokumentointi. Opettaja on yhdessä muun henkilökunnan kanssa suunnitellut vuosi-, kuukausi-, viikko- ja tuokiosuunnitelmat, kirjannut ne ja informoinut lapsia ja heidän huoltajiaan asettamalla niitä nähtäväksi ilmoitustaululle tai ehkä jakanut niistä tehdyn monisteen koteihin.

Varhaiskasvattajat ovat kirjanneet havaintojaan lapsista ja toiminnasta erilaisiin vihkoihin tai kansioihin. Havainnoinnin apuna he ovat käyttäneet jäsenneltyjä koosteita ja lomakkeita, jotka ovat jääneet dokumentteina talteen erilaisista toiminta- ja leikkihetkistä. Kameroiden yleistyessä havaintojen kirjaamisen rinnalle tulivat kuvat.

Huoltajien ja erilaisten yhteistyökumppanien kanssa käytävien keskustelujen ydinkohdat on kirjattu ja tallennettu muistin tueksi, kun niitä on välitetty muulle kasvatusyhteisölle. Reissuvihot ovat kulkeneet kodon ja päiväkodin välillä täyttyen toimintakauden aikana viesteistä.

Tärkeää dokumentointia on myös lasten töiden ja tuotosten asettaminen näytteille ja säilyttäminenkin. Käytössä on ollut myös monenlaisia muita tapoja tallentaa lasten ja aikuisten toimintaa, ajatuksia ja suunnitelmia. Varhaiskasvattajat ovat luovaa väkeä.

B

Miten dokumentti sitten muuttuu pedagogiseksi?

Pedagogista dokumentointia tulee tarkastella monella eri tasolla: yksittäisen lapsen, lapsiryhmän, huoltajien sekä henkilöstön tasolla. Yhteistä kaikille tasoille on kuitenkin se, miten dokumenttien kanssa työskennellään. Dokumenteilla on itseisarvoa sellaisenaan. Ne ovat muistoja ihmisistä, hetkistä ja paikoista, mutta niiden hyödyntäminen pedagogisen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä muuttaa niiden luonnetta.

Pedagogisen dokumentoinnin kehittämistyön vaiheet

Kasvattajan toiminnan dokumentointi työn tutkimisen, arvioinnin ja kehittämisen menetelmänä

Kasvattajan oman toiminnan havainnointi, reflektointi ja arviointi on tärkeää ammatillisen kehittymisen ja työn kehittämisen kannalta. Dokumentit ovat oman työn reflektoinnin ja arvioimisen apuvälineitä. Dokumentteja reflektoimalla kasvattaja tulee tietoisemmaksi omasta toiminnastaan ja sen vaikutuksista. Kasvattajan toimintaa dokumentoimalla voidaan myös objektiivisemmin tarkastella kasvattajan toimintaa tietyssä tilanteessa, kun havainnot eivät perustu mutu-tuntumaan.

Oman ammatillisen kehittämisen lisäksi yhteinen työn tutkiminen ja keskustelu tiimissä ja työyhteisössä ovat tärkeitä. Yhdessä erilaisia dokumentteja tutkimalla ja yhdessä keskustelemalla voidaan rakentaa yhteistä ymmärrystä ryhmän pedagogiikasta ja kehittää toimintakulttuuria.

Esimerkkejä kasvattajan toiminnan dokumentoimisesta varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatussuunnitelma (vasu), ryhmän vasu ja lapsen vasu ovat kasvattajan työtä ohjaavia ja suuntaavia pedagogisia dokumentteja. Vasuun kirjataan, miten toimintaa suunnitellaan, arvioidaan ja kehitetään. Erilaisten kasvattajan toimintaa kuvaavien dokumenttien avulla voidaan peilata kasvattajan toimintaa (ryhmä)vasun periaatteisiin ja miettiä, toimitaanko niin kuin on yhdessä sovittu. Lisäksi dokumenteista ja niistä tehtyjen yhteisten tulkintojen avulla voidaan muokata ja luoda tiimille uusia yhteisiä kasvatuskäytäntöjä ja -sopimuksia, jotka kirjataan ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Kasvattajan toiminnan dokumentoimiseen on monia eri tapoja, kuten videointi, kirjallinen havainnointi (esimerkiksi kollegan havainnot kasvattajan toiminnasta, oman toiminnan havainnointi), päiväkirja, itsearviointilomakkeet, kehityskeskustelurunko, valokuvat ja ammatillinen portfolio. Yksi helposti toteutettava idea varhaiskasvattajien toiminnan dokumentoimiseksi on kasvattajien toiminnan havainnointi. Tiimin ”ulkopuolinen” henkilö, esimerkiksi toisen ryhmän kasvattaja tai esimies kirjaa havaintoja kasvattajien toiminnasta. Havainnoinnin tukena voi käyttää valmista lomaketta tai havaintoja voidaan kirjata vapaasti ennalta sovitun tavoitteen mukaisesti. Havainnoijan tehtävänä voi olla esimerkiksi myönteisten huomioiden kirjaaminen kasvattajien toiminnasta (vahvuuksien esiin nostaminen). Havaintojen kirjaamisen jälkeen tiimi käy yhdessä havainnoijan kanssa läpi kirjalliset havainnot ja antaa palautetta kasvattajien toiminnasta. Tämän jälkeen käydään yhdessä keskustelua aiheesta.

Miten päästä alkuun?

Kasvattajan toiminnan dokumentointi edellyttää esimiehen johdolla käytävää yhteistä keskustelua siitä, miksi kasvattajan toimintaa dokumentoidaan. Olennaista on, että yhteinen keskustelu kirkastaa näkemystä siitä, että kasvattajan toimintaa dokumentoidaan omaa ammatillista kehittymistä ja yhteistä työn kehittämistä varten. Tämän jälkeen pohditaan, mitä kasvattajan toiminnasta halutaan selville (esim. yksikkövasusta noussut tavoite) juuri tällä hetkellä tai tänä toimintakautena: Mitä halutaan kehittää ja mitä tavoitellaan?

Dokumentointitapa valikoituu tavoitteiden perusteella. Kasvattajan toiminnan dokumentointiin sitoutumista edesauttaa se, että kasvattajat voivat itse vaikuttaa dokumentointi -menetelmän valintaan ja siihen, miten ja kenen kanssa dokumentteja tarkastellaan.

Tämän jälkeen sovitaan aikataulu dokumentoimiselle sekä niiden tarkastelemiselle. Dokumentointi, niiden reflektoiminen ja toiminnan kehittäminen keskustelujen pohjalta vaatii tiimin yhteistä keskustelua ja sitä tukevia rakenteita arkeen. Dokumentointiin ja niiden reflektoimiseen onkin varattava riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia.

Dokumenttien tutkimiseen on hyvä osallistua kaikkien, joiden toimintaa on havainnoitu. On myös tärkeää luoda yhteiset pelisäännöt sille, miten dokumentteja käsitellään. Tiimin keskinäinen luottamus ja avoimuus ovat edellytyksenä sille, että dokumentteja voidaan reflektoida rakentavassa hengessä. Dokumenttien reflektoinnin jälkeen mietitään, toimintaa voisi kehittää tehtyjen havaintojen ja yhteisen keskustelun pohjalta.

Teksti on koostettu opinnäytetyöni ”Kasvattajan toiminnan dokumentointi varhaiskasvatuksessa osana oman työn kehittämistä” tulosten pohjalta.

Jenni Ryynänen, sosionomi YAMK

Pedagogisen dokumentoinnin vuosikello

Maakirjan päiväkoti

Miten prosessimme lähti liikkeelle?

• Aloimme rakentamaan päiväkotimme yhteistä pedagogisen dokumentoinnin vuosikelloa aiheeseen liittyvässä työtilassa
• Kyseisenä iltana saimme vuosikelloa hyvin muodostettua ja prosessimme jatkui illan jälkeenkin
• Pedagogisen dokumentoinnin työilta avasi monen työyhteisömme jäsenen silmät siihen mitä pedagoginen dokumentointi on
• Ymmärryksen jälkeen vuosikello muodostaminen koettiin helppona
• Työskentelyämme auttoivat myös seuraavat asiat: pieni päiväkoti, opettajien oma mielenkiinto aihetta kohtaan sekä tiivis yhteistyö

Miten työskentelymme sujui?

• Aloimme työskentelymme päättämällä millaiseen pohjaan alamme vuosikelloa rakentamaan
• Valitsimme pohjaksemme perinteisen "ympyrä-mallin", jossa on eriteltynä päivittäiset, viikottaiset sekä kuukausittaiset asiat
• Ensin kirjasimme sekä viikottaiset pedagogisen dokumentoinnin muodot, tämän jälkeen aloimme jäsentämään muun toimintakauden sisältöjä
• Vuosikellon pohjaan kirjasimme tapoja joita ryhmässämme oli jo käytössä
• Omana lisäyksenämme vuosikellomalliin oli kehällä kulkeva projektit -kirjaus

Millaiseksi vuosikellomme tuli?

Työstön jatkaminen...

• Koimme luonnollisena siirtymänä tehdä seuraavaksi ryhmäkohtaiset vuosikellot yksikkökohtaisen pohjalta
• Ryhmäkohtaisia työstimme tiimipalaverissa sekä kehittämispäivällä
• Tämä työskentely oli jo paljon helpompaa kun työstäminen oli tuttua sekä kun pohjalla oli jo yksikkökohtainen vuosikello
• Esimerkki ryhmäkohtaisesta vuosikellosta:

Tekijät: Johanna Kontio & Marianna Ahola

Pedagoginen sensitiivisyys siirtymätilanteissa

Miten sensitiivisyys näkyy varhaiskasvattajien toiminnassa

Johdanto

• Jokaisella lapsella on yksilöllisiä tarpeita, jotka ovat muodostuneet perimän ja varhaisten kokemusten yhteisvaikutuksesta
• Lapsella on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi
• Lapsi tarvitsee aikuista tavoittamaan omat mahdollisuudet ja oikeudet
• "Lasten ymmärrys yhteisestä oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta" (varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018,22)

Tutkimuskysymykset

Tarkoituksena selvittää pedagogisen dokumentoinnin avulla aikuisten keinoja kohdata lapsi sensitiivisesti siirtymätilanteissa

• Millä tavoin aikuiset havaitsevat lasten aloitteet ja reaktiot?
• Lisääkö aikuisten sensitiivinen työote lasten osallisuutta?

Käytetyt menetelmät tiedonkeruussa

• Videointi iPadilla:
• Tiimit videoivat toistensa toimintaa siirtymätilanteissa.
• Kuvausajat ovat kirjattuna ryhmävasuihin. Ryhmävasuihin kirjatut asiat sitouttavat työntekijät toimimaan sovitulla tavalla.
• Videot pituudeltaan noin 30-60s.

Mistä kannattaa lähteä liikkeelle?

Videointi kannattaa aloittaa kuvaamalla vahvuuksia ja myönteisiä asioita ensin, jotta tämä pedagogisen dokumentoinnin menetelmä olisi jatkossa helpompaa yksikölle.

Videointi toteutettiin Maakirjan päiväkodissa keväällä 2019

• Maakirjan päiväkodissa on kaksi ryhmää: 0-3-vuotiaiden sisarusryhmä sekä 3-5-vuotiaiden ryhmä.
• Idea aiheesta lähti liikkeelle tiimissä esille nousseista teemoista ja yksikkömme kehittämistarpeista. Asiaan syvennymme vielä enemmän yksikkömme kehittämispäivällä.
• Valitsimme sensitiivisyyden tarkkailtavaksi, jotta pystymme vahvuuksien kautta syventymään vielä kehittyvään sensitiivisyyteen

Toteutus

• Dokumentointia toteutettiin viikoittain (vähintään tiistaisin ja keskiviikkoisin)
• Materiaalia kerääntyi yhteensä noin kuukauden ajalta
• Dokumentteja kertyi myös tiimipalavereissa kirjatuista keskusteluista ja havainnoista (nämä kirjattiin aina ylös ryhmävasuihin)
• Dokumentit muuttuivat pedagogisiksi viikoittaisissa tiimipalavereissa reflektoinnin kautta

Tulokset

Millä tavoin aikuiset havaitsevat lasten aloitteet ja reaktiot?

• Katsekontaktilla
• Lasten aloitteisiin reagoiminen keskustelemalla
• Ohjaamalla vuoron odottamiseen sanattomasti (välittämällä negatiivista verbaalista ohjeistusta)
• Rauhallisella ja kiireettömällä pienryhmätoiminnalla siirtymätilanteissa
• Olemalla lapsen tasolla

Lisääkö aikuisten sensitiivinen työote lasten osallisuutta?

• Kaikki lapset tulivat paremmin kuulluksi ja nähdyiksi kun aikuiset käyttävät sensitiivisyyttä siirtymätilanteissa
• Erityisesti tämä korostui sisarusryhmässä, jossa lasten sanavarasto on vielä pieni
• Aikuisten ja lasten välinen myönteinen vuorovaikutussuhde lisääntyi
• Lasten ideat ja mielenkiinnonkohteet tulivat paremmin esille aikuisten ollessa aktiivisesti läsnä

Pohdintaa

Tarkoituksena on jatkossa kuvata myös kehittämiskohteita ja mahdollisia ongelmia. Se tulee olemaan helpompaa silloin kun on ensin havainnoitu hyviä asioita ja päästy videolta tarkastelemaan ja tulkitsemaan niitä asioita missä asioissa ollaan hyviä.

Tekijät: Johanna Kontio & Marianna Ahola

Videointi kasvattajan toiminnan tarkastelun tukena varhaiskasvatuksessa

Videoinnin avulla voidaan tehdä kasvattajan toimintaa näkyväksi ja tarkastella omaa ja tiimin toimintaa. Videoinnin avulla voidaan tunnistaa ja tulla tietoiseksi omista ja tiimin vahvuuksista ja toisaalta tunnistaa myös kehittämistarpeita. Videodokumentti toimii yhteisen keskustelun pohjana. Videodokumenttien avulla voidaan parhaimmillaan saada erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja tilanteesta, ja keskustelemalla rakentaa yhteistä ymmärrystä kasvattajien toiminnasta ja ryhmän pedagogiikasta.

Videointia voidaan hyödyntää, kun halutaan saada uutta näkökulmaa tai etsiä ratkaisua johonkin haasteelliseen tilanteeseen (esim. levoton siirtymätilanne). Videodokumenttien avulla voidaan myös tarkastella esimerkiksi kasvattajan vuorovaikutusta ja sensitiivisyyttä tietyssä tilanteessa. Videoita tutkimalla ja niistä keskustelemalla voidaan reflektoida, suunnitella, arvioida ja kehittää omaa ja tiimin toimintaa.

Videointi kasvattajan toiminnan tutkimisen ja työn kehittämisen tukena edellyttää sitä, että videointi on suunnitelmallista ja tavoitteellista. Videointiin valmistautuminen lähteekin tavoitteen asettamisesta: Miksi videoidaan, eli mitä videoinnin avulla halutaan huomata kasvattajan toiminnasta tai mihin kaivataan muutosta? Miten videoinnin avulla voidaan kehittää toimintaa?

Yhteisen keskustelun avulla muodostetaan tavoite videoimiselle. Tavoitteen asettamisen jälkeen suunnitellaan yhdessä tiimin kanssa, mitä tilannetta kuvataan ja miten kuvaaminen käytännössä järjestetään: Kuka kuvaa ja milloin? Millä välineellä (esim. tabletti, puhelin, videokamera)?

Videon kuvaajana voi toimia joku tiimin jäsenistä tai voi esimerkiksi pyytää toisen tiimin kasvattajan kuvaamaan haluttua tilannetta. Lapselle voi myös asettaa Go Pro -kameran ja tutkailla kasvattajan toimintaa lapsen silmin. Tällöin on kuitenkin vaikeampi saada tietoa juuri tietystä toiminnasta tai tilanteesta.

Videot voivat olla esimerkiksi muutamasta minuutista kymmeneen minuuttiin kestäviä otoksia. Video voidaan siirtää tietokoneelle tai katsoa suoraan esim. tabletin ruudulta.

Videodokumenttien tutkimiseen ja yhteiseen keskusteluun on hyvä varata riittävästi aikaa. Tarkoituksena on, että jokaisen tiimin jäsenen ajatukset ja näkemykset tulevat esille. Tarkoituksena on yhdessä tutkia ja reflektoida kuvattua tilannetta ja kasvattajan toimintaa siinä. Keskustelun tulisi olla luonteeltaan avointa ja dialogista.

Olennaista on pysähtyä tutkimaan ja reflektoimaan videodokumenttia asetetun tavoitteen mukaisesti. Mietitään ja keskustellaan siitä, mikä toimi hyvin ja mihin vielä pitää kiinnittää huomiota. Yhteisen pohdinnan ja kriittisen keskustelun avulla saadaan parhaimmillaan uusia näkökulmia ja ajatuksia siitä, miten toimintaa voi kehittää.

Toiminnan reflektoinnin ja arvioinnin tulee kohdistua nimenomaan työn ja pedagogiikan arvioimiseen, ei yksilöön kohdistuvana palautteen antamisena. Tarkoituksena ei ole etsiä kenenkään toiminnasta virheitä tai puutteita, vaan miettiä ratkaisukeskeisesti sitä, mihin jatkossa tulee kiinnittää enemmän huomiota tai mitä voi vielä kehittää. On myös tärkeää antaa kannustaa palautetta tiimikaverille ja huomata yhdessä tiimin vahvuuksia ja vahvistaa niitä.

Tämän jälkeen luodaan yhteinen ymmärrys siitä, mitä pitäisi kehittää ja miten toimitaan jatkossa. Kasvattajan toiminnalle asetetaan tavoitteet ja mietitään mahdollisesti mittarit, joiden avulla voidaan myöhemmin arvioida, onko tavoitteeseen päästy.

Hyvä huomioida

Videointimenetelmän hyödyntäminen kasvattajan toiminnan tutkimisen tukena edellyttää tiimiltä keskinäistä luottamusta sekä kykyä ja rohkeutta keskustella avoimesti ja kriittisestikin asioista.

On hyvä huomioida, että oman toiminnan videointi saattaa herättää kielteisiä tunteita kuten pelkoa tai stressiä siitä, että joko itse arvostelee tai joku muu arvostelee omaa toimintaa. Osa voi kokea epämiellyttävänä itsensä näkemisen videolta.

Kriittinen keskustelu ja palautteen antaminen kollegalle voi olla vaikeaa. On hyvä miettiä etukäteen, millaisia tunteita ja ajatuksia oman ja työkaverin toiminnan tarkastelu videolta voi herättää ja miten ottaa videolta esiin nousseita asioita puheeksi tiimissä.

On hyvä edetä pienin askelin. Alkuun voi olla helpompi videoida ja havainnoida kasvattajien vahvuuksia ja keskittyä myönteisen palautteen antamiseen tiimikaverille. On tärkeää, että tottuu näkemään itseään ja omaa toimintaansa videolta ja opitaan tiiminä keskustelemaan yhdessä videodokumenteista. Kokemuksen myötä on helpompaa olla kuvattavana ja reflektoida omaa ja yhteistä toimintaa.

Teksti on koostettu opinnäytetyöni ”Kasvattajan toiminnan dokumentointi varhaiskasvatuksessa osana oman työn kehittämistä” tulosten pohjalta.

Jenni Ryynänen, sosionomi YAMK

Pedagogisen dokumentoinnin suunnittelun ja työskentelyn apuna voi käyttää esim. seuraavia työtapoja:

Lasten kanssa toteuttavia pedagogisen dokumentoinnin työtapoja:

Henkilökunnan kanssa toteuttavia pedagogisen dokumentoinnin työtapoja:

Tämä materiaali on koottu ”Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa” hankkeessa 2019. Tekijät: Anna-Riitta Mäkitalo, lehtori Metropolia AMK yhdessä Espoon kaupungin Maakirjan ja Suurpellon päiväkotien työntekijöiden Johanna Kontio ja Marianna Aholan kanssa.