Musiikkipedagogi (YAMK) Kristian Wahlström väitteli Helsingin yliopistossa
Metropolian alumni ja nykyinen tuntiopettaja Kristian Wahlström oli päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen jo opiskellessaan Stadiassa pop/jazz-musiikin linjalla musiikkipedagogiksi. Tuolloin pop/jazz-musiikki oli oma kokonainen tutkintonsa, jota kehitettiin sen omasta traditiosta käsin ja jossa oli kaksi suuntautumista: pop/jazz-muusikko (AMK) ja pop/jazz-musiikkipedagogi (AMK).
Tuo ainutlaatuinen vaihe korkeakoulun kehittämistarpeineen ja -intoineen näkyy mielestäni Wahlströmin väitöskirjan aiheessa edelleen mitä konkreettisemmin. Otsikko on Student-Centered Musical Expertise in Popular Music Pedagogy and Hard Rock Groove – a Design-Based and Psychodynamic Approach, ja sen pohjana on sekä Wahlströmin tausta kitaristina ja free-lance -muusikkona, että hänen pitkä opetuskokemuksensa. Omien sanojensa mukaan hän halusi alusta saakka kyseenalaistaa vanhoja opetusmetodeja ja lisätä opiskelijalähtöisyyttä. ”Aikoinaan kaikkia yritettiin laittaa enemmän tai vähemmän samaan muottiin. Itse halusin lähteä opettajana siitä, millaista musaa oppilas diggaa. Se oli minulle perusta ja lähtökohta kitaransoiton opettamiseen”, Wahlström toteaa ja jatkaa: ”Oli luonteva jatkaa ensin musiikkipedagogi (YAMK)-opintoihin ja sitten musiikkitieteen tohtoriopintoihin tämän näkemyksen perusteella. Opiskelijalähtöisyys on tärkeää vaativassakin musiikinopetuksessa.”
Väitöskirjassaan Wahlström luotaa myös populaarimusiikin fanittamiskulttuuria, joka näkyy tyypillisesti tiiviinä musiikinkuunteluna jo ennen soitonopiskelua. Pitkän kuunteluhistorian kautta oppija on myös tiedostamattaan antanut tunnepitoisia merkityksiä lempimusiikilleen. Henkilökohtainen lempimusiikki voi antaa turvallisuudentunnetta, lohdutusta ja eheyden kokemuksen. Yleinen ongelma on kuitenkin, että opiskelijalähtöinen pedagogiikka toteutuu käytännössä heikosti. Siksi Kristian Wahlström esittää tutkimuksensa perusteella ratkaisuksi pedagogista mallia, joka sekä edistää musiikillisesti kunnianhimoisia oppimistuloksia että tukee oppijan hyvää musiikkisuhdetta.
Opiskelijalähtöinen musiikillinen asiantuntijuus -malli korostaa opettajan vaativaa asiantuntijuutta, mutta yhdistää sen empatiaan, jota opettaja osoittaa esimerkiksi käyttämällä oppilaan lempimusiikkia oppimateriaalina. Malli soveltuu esimerkiksi grooven opettamiseen, johon tutkimus keskittyy hard rock -musiikin ja erityisesti australialaisen yhtyeen AC/DC:n soiton näkökulmasta. Wahlströmin mielestä hänen kehittämänsä malli purkaa yleistä vastakkainasettelua mestari-kisälli-perinteen ja opiskelijalähtöisen opetuksen välillä.
”Koska groovea voidaan analysoida, sitä on mahdollista myös treenata ja opettaa eteenpäin. Se on samaa kuin improvisointi. Aikaisemmin on ajateltu, että impro on luonnon antama lahja. Se ei pidä paikkaansa. Improvisointia on tutkittu, ja siitä on tehty kasoittain oppikirjoja. Toivon, että grooven kanssa kävisi samoin, ja se löytäisi tiensä laajemmin musiikkikasvatukseen” Wahlström sanoo.
Kristian Wahlström on soittanut ammatikseen noin 20 vuotta. Hän on soittanut sellaisissa bändeissä kuin Mighty 44, Teleks, Megaphone ja The Mama King ja tehnyt keikkoja muun muassa Daruden, Michael Monroen, Timo Kotipellon, Antti Tuiskun ja Kristiina Braskin kanssa. Hänellä on sähkökitaransoiton lehtoraatti Pop & Jazz Konservatoriossa.
Toukokuussa hyväksyttyyn väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/342110. Metropolia onnittelee lämpimästi ensimmäistä pop/jazzmusiikin alalta tohtoroitunutta alumniaan, jonka esimerkki toivottavasti innostaa monia muitakin. Ammattikorkeakouluopinnoista voi päästä suoraan tohtoriopintopolulle!